Helsingin Sanomat, 13.7.2014

Hannu-Ilari Lampila

Konzert, Turku, 11. Juli 2014

Tähtitenori Kaufmann hurmasi yleisönsä

"Rock-tähden ulkomuoto, ääni puhdasta kultaa", luonnehti ranskalainen Classica-musiikkilehti vastikään saksalaista Jonas Kaufmannia, aikamme ykköstenoria. Kaikki johtavat oopperatalot kilpailevat Kaufmannista, ja hänellä olisi tarjolle kiinnityksiä viideksi vuodeksi eteenpäin. On Turun musiikkijuhlien taiteellisen johtajan Topi Lehtipuun hyvien kansainvälisten suhteiden ansiota, että Kaufmann saatiin laulamaan Turkuun. Pitkä ja komea, latinalaisen tumma, ystävällisesti hymyilevä Kaufmann valloitti yleisönsä heti ilmestyessään Turun konserttitalon lavalle. Tässä on myös aikamme oopperamaailman hurmuri numero yksi. Odotukset olivat korkealla, ja Kaufmann palkitsi ne runsain mitoin vuolaasti hehkuvalla, spontaaneja tunteita tulvivalla laulullaan – jopa yli odotusten. Kaufmannin ääni on vahvistunut ja kasvanut jatkuvasti. Silti oli yllätys havaita, miten suurivolyyminen hänen tenorinsa on. Siinä on tumma baritonaalinen perussointi, mikä luo siihen mystisyyttä. Ensimmäinen numero oli Cavaradossin aaria Recondita armonia Puccinin Toscasta. Kaufmannin legato alkoi virrata ja loistaa pyöreänä ja jäntevänä. Ääni soi monin sävyin ja kasvoi intohimoisiiin romanttisiin nousuihin. Huippusävelet Kaufmann ottaa hämmästyttävän helposti. Hän avaa vain enemmän suutaan, ja ääni kajahtaa pakottoman loistokkaasti, tumman perussävynsä säilyttäen. Kaufmannin menestys johtuu myös hänen loistavista näyttelijänkyvyistään. Giordanon Andrea Chénier -aariassa hän eläytyi kaunopuheisen kiihkeästi idealistisen runoilijan tuskaan ja rakkaudenkaipuuseen. Jokainen sana oli hänelle tärkeä, joka sävel ilmaisi polttavan tunteen eri vivahteita. Verdin Kohtalon voiman Don Alvaro-aariassa tuska kasvoi raastavaksi epätoivoksi. Kaufmannin äänessä on tarpeen vaatiessa tulisen tummaa dramaattista voimaa ja teräksisesti leimahtavaa räjähtävyyttä. Leoncavallon Canion Vesti la giubba -aariassa Kaufmann yhdisti ilveilijän elkeet traagiseen sydämenhuutoon. Kun tenorit laulavat Don Josén Kukkaisaariaa Bizet'n Carmenista, heidän pitää säädellä tarkoin voimiaan. Kaufmann loihti äänestään helliä ja intohimoisia nousuja ja laskuja, ja teki lopun korkeassa päätössävelessä bravuuritemppunsa: hän aloitti b-sävelen pianissimossa ja kasvatti sitä kohti fortea. Ihailtava taidonnäyte todisti äänen suvereenista teknisestä hallinnasta ja lujasta luottamuksesta omiin kykyihin ja vokaalisiin voimavaroihin. Masennet'n Le Cid -oopperan upea aaria oli yhdistelmä uskonnollista hartautta ja ritarillisherooista kärsimystä. Herooisesti konsertin ohjelma myös päättyi. Wagnerin Lohengrinin In fernem Land -aarian alkupuolella Kaufmann toi esiin uuden puolen tenoristaan: hän ohensi äänensä lyyrisesti sädehtiväksi, hiljaisesti leijuvaksi pitkäksi linjaksi, kunnes se alkoi lopulta leiskua ja jyrähdellä väkevästi. Innostuneen ja ihastuneen yleisön Kaufmann palkitsi neljällä ylimääräisellä: Puccinin Tosca ja Manon Lescaut -aariat, Richard Tauberin Du bist die Welt für mich ja Lehárin Dein ist mein ganzes Herz. Kapellimestari Jochen Rieder teki saksalaista tarkkuustyötä Jyväskylä Sinfonian kanssa. Orkesteri säesti vivahteikkaan soinnikkaasti ja joustavasti, ja tiivisti tihentynyttä tunnelmaa myös omilla oopperanumeroillaan.

Übersetzung:

Startenor Kaufmann verzauberte sein Publikum „Das Aussehen eines Rockstars, die Stimme aus purem Gold“ - so hat neulich die französische Zeitschrift Classica den deutschen Jonas Kaufmann, den „ersten“ Tenor unserer Zeit, charakterisiert. Alle leitenden Opernhäuser konkurrieren um ihn und er könnte für fünf Jahre im Voraus Engagements haben. Dank seiner guten internationalen Beziehungen war es dem künstlerischen Leiter der Musikfestspiele in Turku, Topi Lehtipuu, gelungen, Kaufmann dorthin zu holen. Der große und gutaussehende südländisch dunkle und freundlich lächelnde Kaufmann eroberte sein Publikum sofort beim Erscheinen auf der Bühne des Konzerthauses in Turku. Hier haben wir auch den Frauenheld Nr. 1 der Opernwelt unserer Zeit. Die Erwartungen waren hoch und Kaufmann belohnte sie großzügig- sogar über die Erwartungen hinaus - mit seinem geschmeidig glühenden Gesang, der gefüllt war von spontanen Gefühlen. Kaufmanns Stimme ist mit der Zeit immer stärker und größer geworden. Trotzdem war es überraschend festzustellen, wie voluminös sie war. Sie hat einen dunklen baritonalen Grundton, der der Stimme etwas Mystisches verleiht. Seine erste Nummer war Cavaradossis Arie Recondita armonia aus Puccinis Tosca. Kaufmanns Legato fing an zu strömen und strahlen rund und flexibel. Die Stimme klang facettenreich und wuchs zu leidenschaftlichen romantischen Steigerungen. Die Spitzentöne gelingen Kaufmann erstaunlich leicht. Er öffnet seinen Mund etwas mehr und die Stimme strömt mit ungezwungener Strahlkraft, und behält dabei ihren dunklen Grundklang. Kaufmanns Erfolg beruht auch auf seinen herausragenden schauspielerischen Fähigkeiten. In der Andrea Chénier-Arie von Giordano hat er sich leidenschaftlich in den Schmerz und die Liebes-Sehnsucht des idealistischen Dichters hineingelebt. Jedes Wort war wichtig für ihn, jeder Ton brachte zum Ausdruck verschiedene Nuancen des brennenden Gefühls. In Don Alvaros Arie aus Verdis Forza del destino ist aus der Qual unerträgliche Verzweiflung geworden. Kaufmanns Stimme besitzt bei Bedarf eine feurig dunkle dramatische Kraft und eine stählern aufflammende Sprengkraft. In Leoncavallos Vesti la giubba-Arie kombinierte Kaufmann die Gestik eines Clowns mit einem tragischen Herzensschrei. Wenn die Tenöre Don Josés Blumenarie aus Bizets Carmen singen, müssen sie ihre Kräfte genau regeln. Kaufmann verzauberte mit seiner Stimme zärtliche und leidenschaftliche Steigungen und Senkungen und hat in dem letzten hohen Endton eine Bravourleistung vollbracht: er fing den B-Ton in pianissimo an und ließ ihn gegen forte anwachsen. Dieses bewundernswerte Kunststück zeugte davon, dass er seine Stimme technisch souverän beherrscht und dass er festes Vertrauen in seine Fähigkeiten und vokalen Kraftreserven hat. Die prächtige Arie aus Massenets Oper Le Cid war eine Kombination aus religiöser Andacht und ritterlich heroischem Leiden. Das Konzert ist auch in einer heroischen Art zu Ende gegangen. Am Anfang der Arie In fernem Land aus Wagners Lohengrin zeigte Kaufmann eine neue Seite seiner Stimme: er ließ sie dünner aber lyrisch strahlend werden, zu einer langen Linie, die still vor sich hin schwebte, bis sie zum Schluss anfing, stark zu lodern und donnern. Das eifrige und begeisterte Publikum wurde von Kaufmann mit vier Zugaben belohnt: Puccinis Tosca und Manon Lescaut-Arien sowie Richard Taubers „Du bist die Welt für mich“ und Lehárs „Dein ist mein ganzes Herz“. Der Kapellmeister Jochen Rieder leistete deutsche Präzisionsarbeit mit seinem Jyväskylä Sinfonietta-Orchester.